Keuruu
Avara tupa,
täältä ei mikään karkaa pois
kirkas vesi pulppuaa pumppukaivosta
ja kastelee jalat
eräänä kesänä isäni kanssa
“Olet Afrikan tähti ja minä se onneton hellehattupelle, se lapiomies
joka matkaa taittaa ja maita kaivaa
ja ikävän vaivaan juo leilin tyhjäksi aina”
-Edu Kettunen
I
poimimme sateen kasvattamia marjoja, isä ja minä,
kumpikin oman osaamisemme mukaan,
toinen valkoisia, toinen punaisia:
isä ja minä, toistemme uniin valetut
istumme hiljaisessa aitassa kunnes aika hengästyy auringon laskuun.
II
ovat liimanneet tänne seinille kuvia Elviksestä, Marilynistä,
minä tiedän numerolevylle jääneen käden,
isä sanoo, että vanhat lelut viedään kellariin, sielläkö
itsensä kohtaa, maan alla
lupaan juoda koskaan päihtymättä, sinä olet luvannut niin myös,
mutta otamme tähdenlennot kiinni
yhdeksänvuotiaan varmuudella suunnistan tähtiä katsomatta
III
meidän piti löytää asteroidi
meidän piti löytää kadonneet planeetat
minkä kuun pinnalta löytyy vettä, puhdistukoon kätemme sormet ristissä puhumisesta
antakoon kuumme pimeä puoli meille rauhan
isän, tytön ja yhteishengen nimeen
IV
tuvassa opettelen volttia,
päädyn väkevään kärrynpyörään
sydän on kuin valtava suo lankkupolkuineen,
matka työnnettävälle veneelle saakka:
pujota mato, ongennuora, pujota minut, pujota
meidät varovaisina kohti pohjaa,
johda isät ja tyttäret toisiaan kohti,
vakavina, hyvinä niin kuin kaikki
maailmanloppu ei tullut tänään
V
seison mökin portailla, ei enää tarvitse kolkuttaa
edeltä menneet katsovat porstuasta
muistan tuoksut, muistan käpertyneeni isääni vasten
kuten lapset tekevät, kuin pienet ketut, Afrikan tähtenä
tänään noppa ei heitä varkaita
valkoiset, punaiset viinimarjat tuoreina suoraan pensaasta
me valmistamme niistä hiljaista mehua
vielä kun nauramme ja vakavoidumme, me molemmat saamme maljamme täysinä
vielä kun aurinkoa riittää, meillä on sateenkaaret ja unet
ja minulla auringon värinen paita, isällä ulkomailta ostettu seikkailijan lierihattu
jonka varjoon jään niin liian mielelläni





