Matkakertomus kuvin ja sanoin, lyhyesti, A-duurissa

Olipahan reissu! Aivan mahtavaa ja ihmeellistä. Tahdon nyt jakaa tarinan lyhyesti ja kuvineen kanssanne, niin kuin lupasin.

Tässä siis etapin ensimmäinen osuus eli ensimmäinen pysähdys kahvilla. Tässä vaiheessa takana jotain kuutisenkymmentä kilsaa.

Sankarittasemme muikistaa naamaansa onnellisna saatuaan muumiliNppaa kuppilassa. Sitten hän nauraa ja nostaa kenkänsä pöydälle.


Kattokaa nyt saakeli mitä mä tein mun kengille! Poltin ne kiinni Jawaan. Hienosti! Sir Jii ei varmasti koskaan lakkaa aukomasta päätään siitä, että pidin korkkareitani sievästi pakoputkien päällä. Komeet jäljet kyllä jäi! Harmittaa Jawan puolesta niin että pitäisi hankkiutua känniin, josta seuraisi Phil Collins -darra. Mutta ehkä sir Jii antaa minulle anteeksi.

Perille kuitenkin päästiin vaikka monot luisti ja suli. Pappa oli paistanut meille paistin ja keiteltiin perunaa siinä jääkiekkoa katsellessa. Kun olimme ahtaneet itsemme liian täyteen herkkuja, päätimme tehdä tutkimusretken ns. vanhalle puolelle. Kiipeilimme vintillä, ihmettelimme vanhoja tavaroita ja keskustelimme Kullervo Järvisen linnunpesistä. Sitten juotiin kahvia ja Pappa kuittaili siitä itselleen, että käpykakku on aika obvious-valinta kun hän on sitä monta kymmentä vuotta tuonut joka kerta kun käy meillä kylässä. Haha, totta muuten! Kahvi oli hyvää ja lusikat Prahasta. Sir Jii ja Pappa höpöttivät autoista ja mopereista ummet ja lammet ja oli ilo seurata läpänheittoproseduuria vierestä. Hymyilytti.

Takaisin tultiin Niinisalon sotkun kautta. Siellähän ollaan melkein Prahan hinnoissa! Kahvi ja tee euron. Jestas. Komioita viheriäksiä poikia. Nam. (komukin on komea, mutta pukeutuu harvoin vihreään. Hih. Paikko.)

Kun ajoimme, ehdin tutkia ihmisten pihoja. En tiedä, onko se vika vai olenko muuten vain sellainen, ettei minulla ole koskaan tylsää, mutta minua huvitti suuresti esimerkiksi se, että jonkun talon pihassa oli juma-LATTOMAN kokoinen täytetty hirvi kukkien ja puutarhatonttujen keskellä. Millaiset ihmiset näkevät monimetrisessä hirvessä kauneutta, jota tulee vaalia asettelemalla tapettu hirvi keskelle pihaa! Entä millaiset ihmiset pitävät edelleen jouluvaloja? Miksi erään perheen puutarhatonttu oli aseteltu perse kohti tietä? Kasvaako narsisseja luonnostaan keskellä peltoa? Ei? Kuka istuttaa narsisseja keskelle peltoa? Kuka antaa paikalle nimeksi Ruupanperä? Miksi Kuninkaanlähde on niin käytetty nimi kun se on hieno ja haluaisin tehdä aiheesta kirjan? Miksi pellolla seisseet kaksi kurkea katsoivat meitä niin pahasti?

Hieno reissu kyllä kerta kaikkiaan. Ehdin katsella paljon erilaisia maisemia silloin kun en kyylännyt itseäni peruutuspeileistä, että näytänpä muuten tosi coolilta kun räiskyvä, punainen tukka hulmuaa tuulessa ja silmät tuikkivat kypärän takaa. Nyt haisen bensalta ja tuntuu hyvältä. Väsyttää, perse tietää istuneensa liki 300 kilometriä aikamoista täristystä antavan Jawan ahtaassa perässä, mutta olo on kaikin puolin upea muuten. Oli mahtavuutta näyttää sir Jiille tuotantoni alkulähteet, minun maani pohja. Kotini.


Tässä olen hienosti katu-uskottavan ja ehdottomasti Helvetin Enkeleille suositeltavan tarhareppuni - kyllä, ne ovat My Little Ponyja - ja Jawan kanssa äsken tossa meidän pihalla. Näytän läskinaamaiselta kuin on tarkoitus eikä kuvasta käy ilmi, että mulla on vain yksi hymykuoppa. Kauniiksi tätä kuvaa ei voi sanoa, mutta sitäkin rumempi se on. Mun pikkuiset ponnarit kiristää päätä ja silmissä ja hampaissa on hiekkaa. On silti sellainen olo kuin pitääkin kun on viettänyt läheisen ystävänsä kanssa unohtumattoman ja historiallisen päivän.

Kiitos, sir Jii. Ja Jurvanen, anteeksi ettei ehditty sotkuun kaffelle noin yhtäkkiä! Piti mennä katsomaan Jämin lentokenttää ja aukomaan päätä häävieraille siellä. Niillä oli kireät kaulat. Meillä ei. Ähä! Ja lapsetkin oli pakotettu puvut päällä irvistelemään! Ne nykivät paitojaan siellä! Muhahaha.

Tuolta Kotoa lähteminen on aina vain vaikeampaa ja vaikeampaa. Luopuminen on jo konkreettista. Tiedostan kaiken katoavuuden nyt jo luuytimissäni. Sitten kun Talo päätetään myydä, minun on mentävä "kotikuntaani" niin kuin vieras. Vaikka vereni virtaa siellä. Se on surullista!