Kummi!

00:42 < nessla> Suenne, joo voin olla sun chat-kummi!! :):):)

Oujea.

Matkakertomus kuvin ja sanoin, lyhyesti, A-duurissa

Olipahan reissu! Aivan mahtavaa ja ihmeellistä. Tahdon nyt jakaa tarinan lyhyesti ja kuvineen kanssanne, niin kuin lupasin.

Tässä siis etapin ensimmäinen osuus eli ensimmäinen pysähdys kahvilla. Tässä vaiheessa takana jotain kuutisenkymmentä kilsaa.

Sankarittasemme muikistaa naamaansa onnellisna saatuaan muumiliNppaa kuppilassa. Sitten hän nauraa ja nostaa kenkänsä pöydälle.


Kattokaa nyt saakeli mitä mä tein mun kengille! Poltin ne kiinni Jawaan. Hienosti! Sir Jii ei varmasti koskaan lakkaa aukomasta päätään siitä, että pidin korkkareitani sievästi pakoputkien päällä. Komeet jäljet kyllä jäi! Harmittaa Jawan puolesta niin että pitäisi hankkiutua känniin, josta seuraisi Phil Collins -darra. Mutta ehkä sir Jii antaa minulle anteeksi.

Perille kuitenkin päästiin vaikka monot luisti ja suli. Pappa oli paistanut meille paistin ja keiteltiin perunaa siinä jääkiekkoa katsellessa. Kun olimme ahtaneet itsemme liian täyteen herkkuja, päätimme tehdä tutkimusretken ns. vanhalle puolelle. Kiipeilimme vintillä, ihmettelimme vanhoja tavaroita ja keskustelimme Kullervo Järvisen linnunpesistä. Sitten juotiin kahvia ja Pappa kuittaili siitä itselleen, että käpykakku on aika obvious-valinta kun hän on sitä monta kymmentä vuotta tuonut joka kerta kun käy meillä kylässä. Haha, totta muuten! Kahvi oli hyvää ja lusikat Prahasta. Sir Jii ja Pappa höpöttivät autoista ja mopereista ummet ja lammet ja oli ilo seurata läpänheittoproseduuria vierestä. Hymyilytti.

Takaisin tultiin Niinisalon sotkun kautta. Siellähän ollaan melkein Prahan hinnoissa! Kahvi ja tee euron. Jestas. Komioita viheriäksiä poikia. Nam. (komukin on komea, mutta pukeutuu harvoin vihreään. Hih. Paikko.)

Kun ajoimme, ehdin tutkia ihmisten pihoja. En tiedä, onko se vika vai olenko muuten vain sellainen, ettei minulla ole koskaan tylsää, mutta minua huvitti suuresti esimerkiksi se, että jonkun talon pihassa oli juma-LATTOMAN kokoinen täytetty hirvi kukkien ja puutarhatonttujen keskellä. Millaiset ihmiset näkevät monimetrisessä hirvessä kauneutta, jota tulee vaalia asettelemalla tapettu hirvi keskelle pihaa! Entä millaiset ihmiset pitävät edelleen jouluvaloja? Miksi erään perheen puutarhatonttu oli aseteltu perse kohti tietä? Kasvaako narsisseja luonnostaan keskellä peltoa? Ei? Kuka istuttaa narsisseja keskelle peltoa? Kuka antaa paikalle nimeksi Ruupanperä? Miksi Kuninkaanlähde on niin käytetty nimi kun se on hieno ja haluaisin tehdä aiheesta kirjan? Miksi pellolla seisseet kaksi kurkea katsoivat meitä niin pahasti?

Hieno reissu kyllä kerta kaikkiaan. Ehdin katsella paljon erilaisia maisemia silloin kun en kyylännyt itseäni peruutuspeileistä, että näytänpä muuten tosi coolilta kun räiskyvä, punainen tukka hulmuaa tuulessa ja silmät tuikkivat kypärän takaa. Nyt haisen bensalta ja tuntuu hyvältä. Väsyttää, perse tietää istuneensa liki 300 kilometriä aikamoista täristystä antavan Jawan ahtaassa perässä, mutta olo on kaikin puolin upea muuten. Oli mahtavuutta näyttää sir Jiille tuotantoni alkulähteet, minun maani pohja. Kotini.


Tässä olen hienosti katu-uskottavan ja ehdottomasti Helvetin Enkeleille suositeltavan tarhareppuni - kyllä, ne ovat My Little Ponyja - ja Jawan kanssa äsken tossa meidän pihalla. Näytän läskinaamaiselta kuin on tarkoitus eikä kuvasta käy ilmi, että mulla on vain yksi hymykuoppa. Kauniiksi tätä kuvaa ei voi sanoa, mutta sitäkin rumempi se on. Mun pikkuiset ponnarit kiristää päätä ja silmissä ja hampaissa on hiekkaa. On silti sellainen olo kuin pitääkin kun on viettänyt läheisen ystävänsä kanssa unohtumattoman ja historiallisen päivän.

Kiitos, sir Jii. Ja Jurvanen, anteeksi ettei ehditty sotkuun kaffelle noin yhtäkkiä! Piti mennä katsomaan Jämin lentokenttää ja aukomaan päätä häävieraille siellä. Niillä oli kireät kaulat. Meillä ei. Ähä! Ja lapsetkin oli pakotettu puvut päällä irvistelemään! Ne nykivät paitojaan siellä! Muhahaha.

Tuolta Kotoa lähteminen on aina vain vaikeampaa ja vaikeampaa. Luopuminen on jo konkreettista. Tiedostan kaiken katoavuuden nyt jo luuytimissäni. Sitten kun Talo päätetään myydä, minun on mentävä "kotikuntaani" niin kuin vieras. Vaikka vereni virtaa siellä. Se on surullista!

Jawa, sir Jii ja tohkeus

Eilen emme istuneet sir Jiin kanssa veneessä niin kuin yleensä istumme kun olemme ulkona höpöttämässä.

Laukonrannassa on sellainen puinen, lahonnut vene, johon koivut taittuvat. Siinä se pönöttää maalla. Nyt istuimme lähempänä vettä, sivummalla. Lähellä aggressiopenkkiä (iskä voisi selittää kommenttiosioon sen nimen etymologian, että menee varmasti oikein). Päätimme lähteä mopedilla katsomaan minun maani pohjaa, joten nyt olen kiskova ylleni nahkaa ja heittäytyvä vauhdin hurmaan. Pappa oli tohkeissaan kun pirautin sille eilen, että mepä huristellaan sinne kuule huomenna.

Rakastan sitä, miten sir Jii on innoissaan minulle tärkeistä asioista. Häntä parempaa ystävää ja hovikriitikkoa on mahdoton löytää.

Niin ja hei! Ensimmäinen vastaus tuli kustantajilta. Vastauksen allekirjoittanut kustannusosakeyhtiö sanoi, että kiitos mutta ei kiitos. Minusta tuntuu hassun hyvältä - nyt on tämäkin koettu! Viita-akatemiassa opetettiin niin hyvin ottamaan vastaan näitä, että se avasi minussa hieman erilaista, kokeilevampaa runoutta. Istuin sitten Tillikassa iteksiin monta tuntia raapustelemassa. Miten voi olla, että tuollainen kirje rohkaisee tällä tavalla? Ja isä rohkaisi kanssa, haha, "isäs tyttö - mullekin se kustantamo sanoi ei". Hieno mies, isäni.

Mutta nyt. Nahkaa niskaan ja baanalle. Moottoritiellä on puuma. Sir Jii haluaa myös näyttää minulle Niinisaloa. Otan kuvia reissusta ja kokoan sitten tänne kollaasin niistä. Tämä on harvinaisen historiallista. Sir Jii on kuullut vuosia minun kertovan näistä paikoista ja siitä, mikä paikka on minulle todella Koti ja vihdoin pääsen näyttämään sen hänelle! Hienointa tässä on se, että sir Jii on itse innostunut ja vähän patistaakin minua mukaan. En ole vielä koskaan tehnyt näin pitkää matkaa Jawalla.

Pitäisiköhän pysähtyä Parkanossa. Viitapiirin hallitus joi Vilja-Tuulian luona tequilaa ja käveli hautausmaan läpi kerran. Siitä reissusta jäi hyvä muisto. Ja sir Jii ja minä nähtiin potkukelkka pystyssä hangessa ja harkittiin pakenemista sillä! Parkanon Paroonista en sitten uskallakaan kertoa mitään. Paitsi että se oli myös historiallista - sir Jii kanssani joi kaljaa pillillä ensimmäistä kertaa. Terveisiä seurueelle! (Jussi oli hyvä Batman.)

Post Birthday -fiilikset

Synttärit meni hienosti, kiitos kaikille kekkä muisti ja tekstas ja soitti ja lauloi ja saapu paikalle ja luki keksimiään runoja! Ullan runot esmes oli todella hienoja.

Erityisen iloinen olen siitä, että isän kanssa tuli käytyä kynttiläpäivällisellä hyvän viinin kera. Olen onnellinen, että höpötettiin samaan malliin kuin ennenkin, maan ja taivaan välin lisäksi itse maasta ja taivaasta. Kiitos, iskä.

Sain aika tosi paljon lahjoja. Olen tästä yllättynyt ja iloinen! Oli myös kiva huomata, että paikalla oli sattumalta myös wanhoja tuttuja.

Kiitos livekekkereistä, rakkaat Hanniina, Joona, komu, Jani, Mirva, Maritta, sir Jii, Lismu, Minna, Olli, Heidi, Tuomas, Kari, Ulla, Seppo ja kööri. Kiitos #aukea, #err, #antikarismatia, huitsinnevada ja te lukemattomat, kekkä mulle eilen tekstasitte. En laskenut tarkkaa lukumäärää enää kolmenkymmenen viestin jälkeen.

Tuli olo, etten ole yksin. Se on tosi arvokasta, etenkin tässä vaiheessa elämää kun yritän etsiskellä sitä ja alkaa luottaa askeliini. Aika pieneksi tunnen itseni nytten - muahan on muistettu ihan kunnolla joka suunnalta. Nyt vissiin saa parkua kun ei livenä kehdannut alkaa kyynelehtiä kiitollisuudesta.

Nyt meen avaamaan loput lahjat ja ladon lahjaviinit kaappiin iloisena ja melankolisena siitä, ettei mummovainaa, jota rakastan ja ihailen edelleen tolkkua vailla soita tänään ja kuittaile syntymäpäiväpolitiikasta niin kuin tehtiin läppänä aina kun hän eli, koska synttärit on peräkkäisinä päivinä. Mummo täyttäisi tänään vuosia. Ikävä on tolkuton, mutta kaipaaminen on kaunista. Sittenkin.

Eka synttärilahja!

Haha! Sain ensimmäisen synttärilahjani vaikka kekkerit on vasta huamena.

Kattokaa mitä mä sain!


Ja tapahtui niinä päivinä, että toveri Yenri takoi Susienne-munmolle sen lempimerkkiä olevan kyltin. Kattokaa ny, miten hieno! Kiitos, rakas ihku setä! Nyt mulla on vihdoin kyltti, joka sopii yhteen mun rillien kans. Oujea! Mahtavuutta. Kiitos!