Elotaito-opinto-ohjausehdotuksia

Elämä kun on niin kuin morsian - oikukas, räjähdysaltis eikä mikään ikänä piisaa vaikka kunka käärisit makeisia sormet tahmassa folioon - niin arvelin kyhätä pienen välähdysoppaan siitä, mitä Susienne-munmo on oppinut tämän elomorsion kanssa kärvistellessä. Ottakeehan opiksi, lapset.

Ikäväin ja hämmentäväin tilanteiden selviytymisopas Susienne-munmon malliin

Toimi näin jos löydät itsesi tilanteesta, jossa:

1. ...et saa yöllä unta ja muistat kauhuksesi unohtaneesi palauttaa kirjaston kirjan ja pelkäät kuolema kurkulla aamunkoittoa

Rauhoitu.
Juuri nyt et voi tehdä asialle mitään. Ja kyllä, tulet varmasti kompuroimaan juuri tähän palautusasiaan jatkossakin tasan niin kauan kuin ne mitään suostuvat lainaamaan. Ne onnettomat vielä suostuvat niin kauan kuin kortti ei ole kuivumassa. Ja sehän onnistuu kirjastokortin kanssa mainiosti, sitähän siinä juuri parhaillaan todistat. Joten nouse rauhassa pehmoisesta sängystäsi, käy kumauttamassa pääsi mehevästi eteisen seinään, häpeä hetki voimallisesti ja mene petiin. Huomenna on uusi päivä korjata asia, ellei ole sunnuntai, köyhin päivä viikossa. Jos aamulla koittaa sunnuntain autuus, mene kirkkoon aamiaiselle. Ehtoollinen on mitä toimivin tapa saada kauhu pois kaalista.

Jatkossa: ÄLÄ LAINAA NIILTÄ MITÄÄN. Ne tietää sinusta.

2. ...et saa yöllä unta ja seinien kuviot ynnä kellojen ja oman hengityksesi ääni käy tuntien peittoonkuristunnan jälkeen kiusallisen äänekkääksi ja hoitamattomat hommat ahdistavat eikä mistään tule mitään ja pelko hiipii sieluun

Rauhoitu.
Jos et kykene pitämään silmiäsi kiinni, pidä ne auki. Jos harrastat abstrakteja kuvioita lakanoissa, etsi niistä mielekkäitä muotoja kunnes menee taju. Ellet kykene pitämään silmiä auki mutta uni ei vain tule, mieti esim. näitä:

-monetko peruskoulun aikaiset kotihippalot muistat ja kuka oli ihastunut kehenkin
-millainen oli ensisuudelmasi (isäni kanssa ihmeteltiin juuri, miksei kukaan koskaan hehkuta kahdeksatta suudelmaansa - mikä roti on kahdeksannen unohtamisessa häh!)
-millainen oli kahdeksas suudelmasi
-kuinka monta lapsuuden joululahjaa kyet muistamaan vielä
-monenko ystäväsi toisen nimen tiedät
-montako sinistä ruokaa osaat nimetä

jne. ja keksi itte lisää. Eiköhän uni seuraa johtajaa (höhö) jos tarpeeksi monta tuntia ihmettelet, montako ensimmäisen luokan opettajasi vaatekappaletta muistat vielä. Tai sitten voi tehdä niin kuin eräs tuttavani, joka ottaa hyvän asennon ja sanoo miehelleen, että "kerro taas niistä sun bändikavereista, joita mä en ole koskaan tavannut". Tyypin tuntien siinä on todellista Stilnoct-ainesta!

3. ...että olet esiintymislavalla ja jännittää aivan törkeästi, suurimmat idolisi istuvat eturivissä ja hienosti ja kiireessä ja pienessä pöhnässä koneen ruudulta kirjoittamasi teksti Ei Vain Näy siellä lavan valoissa ja sielussa muljahtaa kun seisot tyhjine papereinesi siellä ja salillinen ihmisiä kyttää sinua, etenkin idolisi

Rauhoitu.
Tuo on runousurani nöyryyttävin kokemus muuten. Kerron, kuinka selvisin siitä.

Olin ihan rauhanomaisesti ollut sir Jiin kanssa ulkosalla ja menossa sitten Runokaraokeen Teatterikahvila Kiveen kun äkkäsin, että no voi silmä ja voi ruoto ja ruoska, eihän minulla ole mitään luettavaa tekstiä sinne niin. Mitään printteriä saatu Jiin kanssa siinä etukenossa pelittämään, joten minä siinä sitten Jiin lainakynällä kopioimaan runoa suoraan ruudulta. Sillä käsialalla, kiireellä ja "kyllä mä tästä selvän saan"-itsevarmuudella kopioittin sitten oman runoni netistä ja eikun Kiveen, missä jo ensimmäisessä pöydässä vartosivatkin Kirsi Kunnas, Mirkka Rekola sekä Jaakko Syrjä. Ja tietysti tupa täynnä viitapiiriläisiä ja yhteistyökumppaneita, jotain julkkiksia ja jonkun lehden kamera ja kynäukkeli.

En ollut ollut lavalla juurikaan omien tekstieni kanssa ja konsepti oli verrattain uusi, joten jännitti tietysti. Luotin tekstiini kyllä, ja helppohan se on siellä lavalla olla kun voi luntata suoraan tekstistä ne itse keksimänsä asiat, siis jos ei satu muistamaan. Ja jos se lainakynä ei häviä paperilta kun takaa tulee punainen spotti siihen. Voin sanoa, että hivenen heitti hikeä pintaan kun tuijotin sitä paperia siinä enkä muistanut kuin alun ja senkin siinä paniikissa hatarasti.

Kuinkako selvisin? Katsomalla tarpeeksi paljon runoimprovisaatioryhmä Muuntajan häkellyttävää lavaitsevarmuutta ja tarkkailemalla sitä, ettei mokaamiseen kuole. Ihmisen on mahdollista suoltaa noin vain aika hurjia tekstejä annetuista sanoista, ja ne suunnilleen siitä ryttääntyneestä emämokapaperistani vielä muistin. Selkä suorana ja ihan puuta heinää suoraan selkärangasta. Esitin siis runon tyhjältä aaneloselta niille pokalla vaikka pelotti niin helvetisti ettei sitä edes helvetissä uskottaisi. Seuraavalla kerralla menin printatun paperin kanssa ja rukoilin, että se suttu näkyy siellä lavalla.

Eli rauhoitu. Vedä henkeä. Keksi loput. Voit aina väittää, että kyseessä oli uusi versio vanhasta tekstistä jos joku sattuu alkuperäisen tunnistamaan. Sinne lavalle ei voi kuolla. Ja kunnaat ja rekolat on varmasti nähneet aivan kaikenlaista runoutta jo. Älä pelkää mikkiä. Pelkää persoonaasi, sitä mitä sieltä nousee kun avaat suusi ja annat tulla mitä tekstiä ikinä sieltä tuleekin. Mutta älä helkkarissa aloita sitä pelkäämistä siinä paikassa vaan jos menee perseelleen se esitys siinä niin ajattele, kuinka inspiroit ihmisiä myöhemmin olemalla paskin esitys mitä ne ikinä näki ja että ei se ainakaan voi niillä huonommin mennä. Ja hyvänen aika, jos vain irtoaa niin naura ittes täydelliseen turmioon myöhemmin - voiko noin käydä ihmiselle? Ei se niin vakavaa ole.

4. ...että olet baarissa ja pöytääsi tulee epämieluisaa seuraa, jota et vaan henno ajaa poiskaan

Rauhoitu.
Epämieluisa = aja se nätisti pois. Sinulla on oikeus yhtä lailla lipittää pilsnerisi siellä kuin niillä kaikilla muillakin. Jos ei jamppa/sirkka usko siinä, vaihda paikkaa. Se on ihan just niin yksinkertaista. Kekkä tuntee minut hyvinkin varmaan ihmettelevät tätä, mutta opin tänään, ettei aivan kaikkea paskaa tarvitse edes ystäviltä sietää tai kattella ja täten rodinpalautusviikot voi pitää myös tuntemattomille, ja etenkin iltaisin kannattaa ne pitää siellä pöydän hämäryyksissä kun ihan hyvin voi jämähtää siihen tunniksi joku vatuhousu, kekä ei vaan tajua, ettei sen seuraa kyllä yhtään kaivata siinä.

5. ...että olet joutunut sairaalaan etkä oikein hahmota sitä tilannetta kun täti herättää aamulla 6:48 pistämällä neulalla käteen etkä oikein kehtaa juosta karkuunkaan siinä puolihorkassa ja kalsarisilteen, mutta jotain pitäisi tehdä

Rauhoitu.
Sairaalassa saa pehmistä. Syö pehmistä. Om nom. Ei ne piruuttaan siellä pistele, yleensä. Ehkä jo seuraavana aamuna saat nukkua eikä kukaan työnnä tikkua nenään. (Jouduin kerran vajaaksi pariksi kymmeneksi päiväksi sairaalan hellään huomaan ja karmeinta siinä touhussa oli MRSA-näytteenottoprosessi tikulla nenästä. Siinäkin on syy rakastaa itseään ja pitää itsestään huolta - sairaalabakteerin kanssa ei ole leikkimistä ihmisellä. Eikä se juurikaan naurata siinä kohtaa kun tulee hoitsu ja illallista tarjoamatta änkee jotain kymmensenttistä sieraimeen.) (Rakasta itseäsi. Everything else will follow.)

6. ...että olet saanut parhaan idean ikinä lähteä suoraan verikokeista siiderille Semaforiin ystäväsi kanssa

Älä.
Ei. Älä missään olosuhteissa, ikinä, koskaan tee näin. Lapseni, ota korviisi tämä viisauden sana: tässä on tieto, oppi ja ymmärryksen syvin essentia. Menettelemällä tällä tavalla saat elämäsi hirvittävimmän fiiliksen ja kirouksen vedettyä yllesi. Nauravat joskus pilkallisesti, että kahdeksan putkea ei muka tunnu vielä olossa. Tunnetaan tapaus, ei edes Virossa asti, jossa nuori nainen, sanotaanko joku kakskutonen tamperelaisvosander, joi pari siidertä Laboratoriokeskus-Semafori-koti -linjalla. Tämän jälkeen hän kääntyi saarnaamaan oikeita teitä ja pois vääryyden tekemisestä. Korvatkaa puuttuva verimäärä pehmiksellä, hyvät ihmiset, voi silmäkeisari sentään kun oli uskomaton kokemus tämä toinen. Jos ette mitään muuta koskaan tästä blogista, minusta tai maailmankaikkeudesta muista, opi ja pidä, pitäkää tämä käsky, sillä murhaavampaa takkupöhnää ei ole mahdollista ihmisen tässä ajassa saavuttaa.

7. ...olet lupautunut rapujuhliin, joissa katsot hetken kuin ulkopuolelta ruumiisi sitä, kuinka lähiomaisesi syövät rapuja ja laulavat Simo Salmisen tuotantoa potikat kaakossa etkä oikein tiedä, miten suhtautua tilanteeseen

Rauhoitu.
Härskisti vaan. Ota toisellekin jalalle. Mutta älä ota yhtään mitään jos olet ollut hetkeä aiemmin verikokeissa. Odota, että aihe siirtyy jälleen takaisin siihen, kuinka kukaan ei ihan oikeasti osaa katkoa niitä ravunperkeleitä oikeasta kohdasta. Ellei muu auta, rauhoita lepattava sielusi muistelemalla hetkeä kun opit uimaan. Polskuttelit auringossa, yhtäkkiä vesi kannatteli sinua etkä sinä käsilläsi laahannutkaan vatta maata viistäen itseäsi tahmeassa rannassa. Eiköhän mieli kirkastu. Ellei auta, ala ottaa ravun kaikille jaloille ja hymyile. Sukuhämmennys iskee meihin jokaiseen elämän jossain vaiheessa. Hämmentää niitäkin se, kuinka muut kuin he kasvavat.

8. ...että kritisoit kovaan ääneen kokoomuslaisia/Nalle Puhia/ComicSansia tai mitä tahansa ihmiselle, josta vasta hetken päästä tajuat oikean luonnon (luultavasti hänellä on päällä hymyilevä paatos ja Nalle Puh -paita, jonka teksti on ComicSansilla ja hokaat moisen vasta kun vahinko on jo tapahtunut) ja hämmennyt etkä tiedä, miten paikata tilanne

Rauhoitu.
Sano ääneen, ettet yhtään tiedä, kuinka siitäkin tilanteesta ittesi pois selität. Käännä täydellinen nöyryytystappio voitoksi olemalla ärsyttävän rehellinen. Jos tilanne ei millään selviä ja hävettää, myönnä se. Hymyile. Ei ne voi sua määrätä. Harva ihminen puree, ja sinulla on oikeus olla juuri niin anti-Puh kuin olet. Loukata ei tartte eikä saa, mutta mikäli esität oman kantasi sellaisenaan, ilman jäitä muttei raakana niin ihmisten on helpompi hyväksyä se. Anteeksipyytely kusee omille sandaaleille, mutta rehellinen myöntäminen siitä, että nyt kävi kuulkaas lapset virhe voi olla hauskinta, mitä kumpikaan teistä sinä päivänä teki.

Ja vielä: uskalla nauraa itsellesi. Niin helkkaristi kuin ikinä irtoaa. Ja jos yöllä ahdistaa kun uni ei tule ja mielessä välkkyy keikkamokavideo ja rapujuhlahämmennys non stop, kaiva kaalisi elävästä arkistosta jokin sinua lämmittänyt biisi tai leffa ja käynnistä se päässäsi. Katsele lempikomediasi, kuuntele Tulenkantajia tai Kajon äänikirjoja muististasi ja yritä olla mahdollisimman yksityiskohtainen. Jos mikään muu ei auta, lue mitäänsanomattominta koulukirjaasi (mieluiten kotitalouden kirjaa) kasetille ja loopita sitä. Mutta muista käyttää keittokirjasanelua vain äärimmäisessä hädässä.

Huom! ÄLÄ MENE VERIKOKEISTA SUORAAN BAARIIN. Tämä on vakava varoitus Suomen Siionille. Siinä on harha ja väkevä eksytys, voimallinen veren demoni ja helvetin enkelten harpun kieli. HYI.

Kello on kuusi aamulla. Jokohan sitä kehtaisi mennä petiin listaamaan tuttaviensa toisia nimiä. ;)