Montunpohjanoteerauksia

(VAROITUS! Sisältää ruokotonta puhetta, joka on mahdollista kokea loukkaavana. Kyseessä on huumorilla kirjoitettu russutus, johon ei kannattane suhtautua liian vakavasti. Tarkoitus ei ole loukata ketään vaan yksinkertaisesti muistaa ja muistuttaa, ettei kuoleman tarvitse olla haudanvakava asia. Välttämättä.)

Laatujulkaisumme Iltalehti uutisoi tänään (10.10.2008) Kaavin seurakuntamestarin potkuista. Tämä arjen sankari oli lehden saamien tietojen mukaan käyttänyt "rajuja hautausmenetelmiä", joiden johdosta kyseinen mestari ehkä riipasee tälläkin hetkellä. Lehti ei kuitenkaan tarkenna, millaisista epäkorrekteista menetelmistä on ollut kyse.

Jos vainaita tahdotaan kohdella välinpitämättömästi, siinähän kohtelevat. Itsekin keksisin monta hyvää tapaa "parannella" hautaustointa, ei siinä. Kaiken sortin kivien kaatelemiset ja arkkujen runnomiset voi puolestani jättää väliin lapsellisina ja epäluovina toimina. Kuolleet eivät häväisty siitä yhtään kummemmiksi vaikka niiden haudalle käy tekemässä mitä. Jos välttämättä tahdotaan kehittää jotain hautaukseen liittyvää jäynää, voisi kehittää jotain luovempaa ilmaisua. Esimerkiksi vaikkapa tällaisia.

Avonaiselle arkulle:

* Vappunaamarin pukeminen edesmenneelle. Akuakkanaamari käy hyvin, mutta jos kyseessä on ollut oikein pahan luokan väpä, ehdotan Mikki Hiiren kuvottavaa lärviä esittävää naamarta.

* Sormi nenään -jäynä. Pastorit ja diakonissat voisivat hymy huulessa taivutella vainaalta sormen sieraimeen ennen omaisten tuloa. Ehkä perheen pienin hymähtäisi jopa, että "ukki näyttää ihan kuin se vain nukkuisi".

* Pumpulikikka. Hautaustoimiston väki voisi jo valmiiksi survoa muistelun kohteen poskipussit täyteen pumpulia. Tai jemmata sinne jotain muuta jännittävää. Kuvitelkaa, kuinka hauskalta se voisi näyttää jos sen tekisi taidolla!

* Ammetaktiikka. Täytetään arkku puoliksi vedellä ja laitetaan vainaalle kumiankka kainaloon. Hups vaan! Kannattaa kuitenkin huomioida, että vesi painaa aika lailla, joten osan tilasta voinee täyttää uimapatjalla. Myös snorkkeli voi toimia tässä tilanteessa oivallisesti.

Polttohautaukseen:

* Ilotulitus. Krematorioinnin yhteydessä syntyy jännittävä pauke jos arkun täyttää salaa pikkuisilla papateilla. Start the party with a pang?

* Suitsukkeiden tuikkaaminen mukaan. Ihmisolennon poltannasta syntyvä ikävä kalman käry eliminoidaan sujauttamalla mukaan 150 kiloa mentoli- tai muita tuoksukkeita. Kätevää!

Perinteiseen arkkuhautaukseen:

* Pierutyyny. Kun arkku tavoittaa maan sylin, valtaisa pierutyyny montun pohjalla laukaisee jännittyneen tunnelman mukavasti. Tarvitsee vain pitää huoli siitä, ettei vehje mossahda liian lujasti, sillä arkkulevitaatio puoleen väliin taivasta ei ehkä vielä lähennä vainajan välejä Herran kanssa. (Vaan näyttää hiilipuolta omaisille.)

* Arkun laskeminen hautaan valtavien heliumpallojen avulla hiertävien narujen sijaan. Jatkoilla voidaan sitten imeskellä palloista heliumia ja puhua hassusti, ehkäpä samalla voidaan hokea vainaalle tuttuja kielikuvia.

Näillä eväillä puisevistakin hautajaisista saa hykerryttävät. Eikä kukaan saa potkuja. Tai sitten potkut saa koko kööri.

Eilen nelosen ratikassa mietimme, mitä vaaditaan oman hautaustoimiston perustamiseen. Mahtaako kukaan teistä tietää? Ystäväni naavis paukautti heti vastauksena "lapio?", nokkelasti, mutta luultavasti siihen vaaditaan jotain muutakin. Hyvä vatsa? Hautajaiskokemusta? Mahdolliset aiemmat kuolemiset? Lasketaanko lemmikkien hautaaminen metsään pussissa jotenkin eduksi? Mitä ne tekevät siellä kaiket päivät? Voiko sinne mennä ikkunaostoksille tai ihan vain sovittamaan? Soiko niissä ankea musiikki vai radio vai onko seesteistä ja hiljaista? Tuoksuuko niissä paikoissa puu ja lilja? Miksei netissä ole yhtään "Virtual Tour to Hautaustoimisto"-esittelyä?

Vaan onpahan sellainenkin piruke keksitty kuin erikoiset arkkumallit. Näillä voisi jo tehokkaasti 'ttuilla itselle ja kanssaihmiselle, ja ehdottomasti pitäisi valita sellaisia malleja, joita vainaa ei eläessään ikinä voisi yrjöämättä edes vilkaista. Kattokaa ny mitä kauheuksia!


Ei noilla vielä meikäläistä multiin saisi. Parempi pysytellä vielä elävien kirjoissa, etteivät sukulaispirut valitse tuollaisia meikäläisen jäänteiden säilytyslaatikoksi. Typoavat kuitenkin hautakiveen nimen - piruuttaankin. :) Kiitos ja anteeksi. Ja hyvää suomalaisen kirjallisuuden päivää!